perjantai 29. tammikuuta 2016

Loputon odotus

Odottaminen on vaikeaa. On vaikeaa kun odottaa jotain mukavaa ja on ehkä vielä vaikeampaa kun odottaa jotain ikävää. Vaikenta se on kuitenkin näköjään silloin kun ei tiedä mitä odottaa.

Elämäni viimeiset kolme viikkoa on koostunut loputtomasta odotuksesta. Olen odottanut milloin puhelua, uusia tutkimuksia, uusien tutkimuksien tuloksia ja mahdollisia lisätutkimuksia tuloksineen. Siinä muutamia odottamiani asioita. On vaikea odottaa asioita, joita ei haluaisi kohdata taikka kuulla tiedostaen samalla, että ne odotettavissa olevat asiat vaikuttavat oleellisesti koko perheen elämään lähivuosina ja mahdollisesti siitä eteenpäinkin.

Minun odottaminen palkittiin eilen. Kävin vihdoin sairaalassa kirurgin juttusilla. Leikkaussuunnitelmani on muuttunut ja suuren leikkauksen sijasta pääsen pienemmällä leikkauksella. Myös leikkausaika aikaistui eli minut leikataan tasan viikon kuluttua 5.2.2016. Kotiin pääsen jo seuraavana päivänä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Lääkäri lupaili varsin hyvää leikkaustulosta sekä ennustetta, joten nyt odotukseni hoitosuunnitelman suhteen on päättynyt. Ensi perjantaina alan suorittamaan syöpäni sanelemaa lukujärjestystä. Olen siitä lukujärjestyksestä kovin kiitollinen.  

Oikeasti tämä minun odotus on ollut varsin lyhyt. Olen onneekkaasti saanut lisätutkimukset ja leikkausajat kaikki kuukaduen sisään diagnoosista, Se on nopeaa toimintaa, enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että nämä asiat ovat selvinneet näinkin nopeasti. Tiedän, että moni sisko joutuu odottamaan pidempäänkin.

Fiilikset ovat nyt hyvät, suorastaan loistavat jos näin voi tässä tilanteessa sanoa. Tämä viikonloppu vietetään keveimmin mielin kuin aikasemmat. Ja siitä olen onnellinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti