perjantai 27. toukokuuta 2016

Ei enää Doketaxelia, ikinä, kiitos!

3/6 takana tänään eli enää en aio elämäni aikana ikinä "nauttia" ainetta nimeltä Doketaxel. Tämä on vakaa tarkoitukseni :-)

Myrkkyherkku 2/6 meni hyvin, sen näkee jo päivitysten vähäisestä määrästä. Siitä pahoitteluni lukijoille, joita ilmeisesti on, sillä sain tänään ekan kommentin. Kiitos Elli, se lämmitti sydäntä ja antoi taas intoa antautua blogilleni enemmän. En joutunut sairaalaan, kiitos Neulastan. Jäätävä hedari on kyllä Neulastanin sivuvaikutuksista ikävin, se kesti kohdallani sitkeästi 6 päivää, tosin Burana auttoi siihen hyvin. Väsy oli aavistuksen sitkeämmässä tästä toisesta tipasta ja ensimmäisellä viikolla annoinkin itselleni täyden lepoluvan. Viiko tipasta olin jo liikkeellä ja hyvissä voimissa. Muita eroja ensimmäiseen oli pidempi suun kuivakausi sekä vähempi määrä pahoinvointia. Tämä yllätti positiivisesti. Tosin vaihdoin pahoinvointilääkkeeksi Granisetrolin lääkärin ohjeesta, sillä Primperan ei oikein sovi vatsalleni. 

Tällä viikolla olen potenut pistävää kipua rintalastassa, juuri siinä tissien välissä. Kerrassaan mainio ja osaava onkologini olikin minua aamulla osastolla vastassa ja tutki oireeni sekä passitti sydänfilmiin ja keuhkokuvaan ennen myrkkyherkkuja. No hätä, kyseessä mahdollisesti reumani aiheuttama (tai sytojen tai sattuman) kylkiluiden ja rintalastan kiinnityskohdan jänteiden ja ruston tulehdus, Tiezenin syndrooma. No big deal, menee ohi. Pääasia, ettei ole metastaaseja. 

Eli summa summarum, viikonloppu menee vielä hyvissä merkeissä kiitos kortisonin ja ensi viikolla on odotettavissa The big hang over, pahimmillaan se lienee maanantai iltapäivästä tiistai iltaan asti. Viime kerrasta viisastuneena hakeudun Buranapurkille jo hyvissä ajoin Neulastanin piston jälkeen ja toivottavasti vältyn pahimmilta pääkivuilta.

Nyt painan punottavat ja turpeat kasvoni tyynylle ja alan Holby Cityn ohessa pikku hiljaa sirtymään unten maille. Hyvää yötä!


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Aurinkoa kiitos!

Elämä on kyllä yllätyksiä täynnä, positiivisiakin. Vietin eilen mahtavan äitienpäivän perjantain tiputuksesta huolimatta. Olo oli hyvä itse asiassa koko viikonlopun ja aurinko ja lämpö helli oikein urakalla.

Ehkäpä tämän äitienpäivän parasta antia oli se kun ei ollut odotuksia. Ei muita eikä minua kohtaan. Teimme mitä teimme, kävimme kävelyllä luonnossa ja kolmasti jätskillä. Päivän päätteekksi katsoimme telkkarista jääkiekkoa ja saunoimme. Ei ollenkaan huono päivä! Saimme kaikki hengähtää ja huokaista helpotuksesta kun tämä toinenkin tiputus meni hyvin. Olen itse asiassa aika iloinen siitä, että tiputuspäiväksi on nyt valikoitunut perjantai. Kortisonin voimalla jaksaa viikonlopun yli. Tänään pitäisi jyrän iskeä jos homma menee kuten viimeksi eli nyt voi käpertyä sohvan tai riippumaton nurkkaan pötköttämään ilman, että kenenkään muun tarvitsee huolestua.

Vielä yksi doke jäljellä ja sitten olen hoitojeni puolivälissä plus tauolla Herceptinistä (ei voida antaa Cef:n aikana). Hienolta tuntuu tämäkin ajatus. Sain jopa ensimmäisen ajan hoitojen jälkeisiin tutkimusiin jo. 1.9. Olisi tarkoitus mennä magneettikuviin ennen säteitä. Ajatelkaas, joku ajattelee jo hoitojan sytojen jälkeen minun kohdalla. Sekin on hienoa!

Aurinkoista toukokuun viikkoa kaikille!

torstai 5. toukokuuta 2016

Ilta ennen myrkkytippaa

Huomenna on myrkkypäivä. Vuoronumeroltaan 2. Sen piti olla jo maanantaina eli neljä päivää sitten, mutta maksa-arvot olivat liian korkeat moiseen rasitukseen. Jotenkin tuli ihan puskista se(kin). Olin sairaalassa niin keskittynyt kasvattamaan uusia valkosoluja, ettei maksani tila käväissyt edes mielessä. Ja miksipä olisi, sillä eihän tällainen tavallinen it-prosesseja työkseen vääntävä ihmislapsi edes ymmärrä, miten nekin arvot voi vaikuttaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, tottakai ne vaikuttaa. Maksa kierrättää kaiken paskan kehostani ulos ja sytot jos jotkut ovat sitä itseään. Jos siis ei mieti niiden parantavaa vaikutusta. Ja sitähän ei pidä unohtaa, sillä sen takia niitä annetaan.

No joo, huomenna on vuorossa päivä sairaalassa. Eka treffaan lääkärin ja hän mitä todennäköisemmin määrää minulle kasvutekijälääkkeen kotiin otettavaksi, jotta välttyisin sairaalareissulta tämän tiputuksen jälkeen. Sen jälkeen parkkeeraan itseni tiiviisti tippapullon kylkeen ja otan vastaan Herceptin+Kortison+Doketakseli combon. Koska kyseessä on toinen tiputus, olen vielä tarkkailussa, mutta jos se menee hyvin niin kolmas hoidetaankin sitten rutiinilla muiden konkareiden seurassa. Hmm, kysenalainen titteli tuo sytostaattikonkari, voikohan sen lisätä CV:hen?

Käväisinpä tänään kaupassa täydentämässä Vichy-varastoa. Sitä nimittäin menee ja paljon. Eikä sen menekkiä varmasti vähennä ulkona vallitseva toukokuun alun "helle-aalto", tänäänkin reilu 20 astetta mittarissa ja pelkkää aurinkoa. Toivottavasti toinen tiputus menee yhtä hyvin kuin ensimmäinen, jotta pääsen nauttimaan ulkoilmasta vielä tulevana viikonloppuna.

En ole vielä täysin kalju, en suinkaan vaikka hiuksia lähtee ja paljon. En tajunnut, että niitä on noin paljon ja että niitä edelleen on päässä sen verran, että alkava kaljuni pysyy vielä tuntemattomilta salassa. Kotijoukoille jäin kyllä jo tänään kiinni muutamasta kaljulaikusta, mutta ne voi peittää huivilla :-) Peruukkia olen pitänyt julkisilla paikoilla, etten levittelisi hiuksiani toisten ruoka-annoksiin jne. Kohteliaisuussyistä siis. Eli kaikkien hiukset eivät lähde yhdessä yössä tyynylle. Näinkin voi kuulemma käydä! Katsotaan miten pitkään minun kuontalo pitää pintansa, kohta on kulunut neljä viikkoa ekasta sytosta.

Toinen juttu on nuo maksa-arvot. Ne kun olivat vielä hyvät kun jouduin sairaalaan. Ilmeisesti antibiotti+ särkylääkkeiden (nimenomaan Panadolin) ja sytostaattien yhdistelmä oli meikäläisenkin rautaiselle sisäelimelle liikaa ja se veti herneen nenuun. Jatkossa tiedän siis, että ei Panadolia minulle. Pientä ongelmaa kyllä herättää Panadolista kieltäytyminen ja kasvutekijän ottaminen, sillä se aiheuttaa voimakasta selkä- ja luukipua, johon toimii, mikäpä muukaan kuin Panadol.. Konstikasta tämä syöpäläisen elämä toisinaan.

Nyt unille (mikäli kortisoniltani saan unta) ja reippaana kohti huomista. Huomisesta hyvän tekee se, että voi päivittää luvut 2/6 ja alkaa odottamaan hoitojen puoliväliä!