Ilta ennen myrkkytippaa

Huomenna on myrkkypäivä. Vuoronumeroltaan 2. Sen piti olla jo maanantaina eli neljä päivää sitten, mutta maksa-arvot olivat liian korkeat moiseen rasitukseen. Jotenkin tuli ihan puskista se(kin). Olin sairaalassa niin keskittynyt kasvattamaan uusia valkosoluja, ettei maksani tila käväissyt edes mielessä. Ja miksipä olisi, sillä eihän tällainen tavallinen it-prosesseja työkseen vääntävä ihmislapsi edes ymmärrä, miten nekin arvot voi vaikuttaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, tottakai ne vaikuttaa. Maksa kierrättää kaiken paskan kehostani ulos ja sytot jos jotkut ovat sitä itseään. Jos siis ei mieti niiden parantavaa vaikutusta. Ja sitähän ei pidä unohtaa, sillä sen takia niitä annetaan.

No joo, huomenna on vuorossa päivä sairaalassa. Eka treffaan lääkärin ja hän mitä todennäköisemmin määrää minulle kasvutekijälääkkeen kotiin otettavaksi, jotta välttyisin sairaalareissulta tämän tiputuksen jälkeen. Sen jälkeen parkkeeraan itseni tiiviisti tippapullon kylkeen ja otan vastaan Herceptin+Kortison+Doketakseli combon. Koska kyseessä on toinen tiputus, olen vielä tarkkailussa, mutta jos se menee hyvin niin kolmas hoidetaankin sitten rutiinilla muiden konkareiden seurassa. Hmm, kysenalainen titteli tuo sytostaattikonkari, voikohan sen lisätä CV:hen?

Käväisinpä tänään kaupassa täydentämässä Vichy-varastoa. Sitä nimittäin menee ja paljon. Eikä sen menekkiä varmasti vähennä ulkona vallitseva toukokuun alun "helle-aalto", tänäänkin reilu 20 astetta mittarissa ja pelkkää aurinkoa. Toivottavasti toinen tiputus menee yhtä hyvin kuin ensimmäinen, jotta pääsen nauttimaan ulkoilmasta vielä tulevana viikonloppuna.

En ole vielä täysin kalju, en suinkaan vaikka hiuksia lähtee ja paljon. En tajunnut, että niitä on noin paljon ja että niitä edelleen on päässä sen verran, että alkava kaljuni pysyy vielä tuntemattomilta salassa. Kotijoukoille jäin kyllä jo tänään kiinni muutamasta kaljulaikusta, mutta ne voi peittää huivilla :-) Peruukkia olen pitänyt julkisilla paikoilla, etten levittelisi hiuksiani toisten ruoka-annoksiin jne. Kohteliaisuussyistä siis. Eli kaikkien hiukset eivät lähde yhdessä yössä tyynylle. Näinkin voi kuulemma käydä! Katsotaan miten pitkään minun kuontalo pitää pintansa, kohta on kulunut neljä viikkoa ekasta sytosta.

Toinen juttu on nuo maksa-arvot. Ne kun olivat vielä hyvät kun jouduin sairaalaan. Ilmeisesti antibiotti+ särkylääkkeiden (nimenomaan Panadolin) ja sytostaattien yhdistelmä oli meikäläisenkin rautaiselle sisäelimelle liikaa ja se veti herneen nenuun. Jatkossa tiedän siis, että ei Panadolia minulle. Pientä ongelmaa kyllä herättää Panadolista kieltäytyminen ja kasvutekijän ottaminen, sillä se aiheuttaa voimakasta selkä- ja luukipua, johon toimii, mikäpä muukaan kuin Panadol.. Konstikasta tämä syöpäläisen elämä toisinaan.

Nyt unille (mikäli kortisoniltani saan unta) ja reippaana kohti huomista. Huomisesta hyvän tekee se, että voi päivittää luvut 2/6 ja alkaa odottamaan hoitojen puoliväliä!