Elämä on kyllä yllätyksiä täynnä, positiivisiakin. Vietin eilen mahtavan äitienpäivän perjantain tiputuksesta huolimatta. Olo oli hyvä itse asiassa koko viikonlopun ja aurinko ja lämpö helli oikein urakalla.
Ehkäpä tämän äitienpäivän parasta antia oli se kun ei ollut odotuksia. Ei muita eikä minua kohtaan. Teimme mitä teimme, kävimme kävelyllä luonnossa ja kolmasti jätskillä. Päivän päätteekksi katsoimme telkkarista jääkiekkoa ja saunoimme. Ei ollenkaan huono päivä! Saimme kaikki hengähtää ja huokaista helpotuksesta kun tämä toinenkin tiputus meni hyvin. Olen itse asiassa aika iloinen siitä, että tiputuspäiväksi on nyt valikoitunut perjantai. Kortisonin voimalla jaksaa viikonlopun yli. Tänään pitäisi jyrän iskeä jos homma menee kuten viimeksi eli nyt voi käpertyä sohvan tai riippumaton nurkkaan pötköttämään ilman, että kenenkään muun tarvitsee huolestua.
Vielä yksi doke jäljellä ja sitten olen hoitojeni puolivälissä plus tauolla Herceptinistä (ei voida antaa Cef:n aikana). Hienolta tuntuu tämäkin ajatus. Sain jopa ensimmäisen ajan hoitojen jälkeisiin tutkimusiin jo. 1.9. Olisi tarkoitus mennä magneettikuviin ennen säteitä. Ajatelkaas, joku ajattelee jo hoitojan sytojen jälkeen minun kohdalla. Sekin on hienoa!
Aurinkoista toukokuun viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti