vain rintasyöpä

Olen onnekas, näin on sanottu. Olen jopa voittanut Lotossa päävoiton. Minun Lotossani tosin arvottiin rahan sijasta elinvuosia. Osallistuin elämän lottoarvontaan sattumalta, muiden tutkimusten yhteydessä ja ihan vahingossa kohdalleni osui lääkäri, joka halusi tarkistaa myös vasemman rinnan vaikka pyyntö oli vain oikeaan. Täysosuma! Päävoitto minulle! Vai voittiko sen päävoiton ne kaikki muut, jotka eivät elämänsä aikana sairastu syöpään laisinkaan?

Missäkö olen onnekas? Mikä on minun lottovoittoni? Olen onnekas paitsi, että minun syöpäni löydettiin varhaisessa vaiheessa, mutta myös koska minulla on vain rintasyöpä. Siis vain rintasyöpä? Olen voittanut Loton jättipotissa, sillä minun "vain rintasyöpäni" löydettiin ajoissa ja vieläpä sattumalta? Totta sekin, mutta silti... Mitä onnekasta on sairastaua syöpään? Edes siihen "vain rintasyöpään"?

Olen miettinyt onneani tai epäonneani paljon. Se, kummaksi sitä kutsun, vaihtelee selkeästi fiiliksestä sekä fyysisestä terveydentilastani. Kun minuun sattuu, tunnen olevani epäonnekas. Jos taas kunto on hyvä, voi ajatusmaailmani olla täysin päinvastainen. Käytännössä saatan kertoa itselleni lisäksi myös muille, miten onnekas olin kun kasvaimeni löydettiin sattumalta ja syövän alkuvaiheessa ja jo muutaman tunnin kuluttua lähes loukkaantua jos minulle kerrotaan, miten onnekas olen ollut kun syöpä on löytynyt vahingossa ja aikasessa vaiheessa.

Olenko siis mielestäni ainoa oikeutettu ihminen tässä maailmassa kertomaan, miten hyvä tuuri minulla on ollut ja kaipaanko kenties sääliä? Kaipaanko sitä pahoittelevaa katsetta, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? Katsetta, joka viestittää minulle, että sinäkin nuori, kahden lapsen äiti sairastat nyt sitä syöpää... Tiestikö muuten, että sinä olet liian nuori sairastamaan syöpää? Ja tiesitkö muuten vielä, että jos se uusii (ja koska olet niin nuori niin se ehtii uusimaan vielä monta kertaa...) niin sitten se oli siinä -katsetta? Ei, sitä katsetta en missään nimessä kaipaa. Sen katseen sijaan kaipaan lohdutuksen sanoja, joita rohkeat ihmiset ovat minulle uskaltaneet sanoa. Sanoja, jotka kertovat minulle, että vaikka nyt uinkin syvissä vesissä, ei niistä ole mahdotonta löytää pois. Vaikka tilanteeni onkin suoraan sanottuna ihan perseestä niin se voisi olla huonompikin.

Meillä ihmisillä on kerrassaan ihailtava tapa löytää lohdutuksen sanoja vaikeillakin hetkillä. Hetkillä, jolloin olisi huomattavasti kivempi ja turvallisempi kääntyä pois sanomatta sanaakaan ja juosta karkuun kaverin kurjaa kohtaloa.  Sitä "vain rintasyöpää"-kohtaloa, joka voi koskettaa ketä tahansa. Myös meitä alle 35-vuotiaita, kahden lapsen äitejä, jotka elävät sitä tavallista elämää. 

Olen todellisen iloinen teistä ystäväni ja sukulaiseni, joita minulla on ilmeisen paljon. Olen erityisen iloinen ja onnekas myös omasta miehestäni, joka on ottanut vastaan minun tuskani ja tasapainottomuuteni, jota ilman en selviäisi. Olen iloinen, että te ette ole juosseet karkuun vaan olette jaksaneet nähdä positiivisen puolen tässä asiassa. Siitäkin huolimatta, että olen välillä käyttäytynyt huonosti. Olen täysin ymmälläni ja ihmeissäni siitä, miten monta teitä on! Kiitos, todellakin kiitos, että olette olemassa! 

Tämä kirjoitus on lähinnä minun omaa pohdintaa siitä, miksi minua välillä ärsyttää muiden oikeus vähätellä sairauttani. Onko se oikeasti vähättelyä vai kenties halua lohduttaa ystävää vaikealla hetkellä? Inhimillisyyttä. Onkohan kyse ennemminkin siitä, että minua sittenkin ärsyttää oma tapani vähätellä tilannetta? Heittää kaikki vitsiksi ja hokea itselleni, miten onnekas olen? Ehkäpä en ole vielä tajunnut kokonaisuutta. Tai sitten olen ja rintasyöpä ei ole tämän kummoisempi juttu! Tuohon jälkimmäiseen en kyllä usko itsekään. Rintasyöpä ei ole leikin asia. Se ei ole vain rintasyöpä, mutta totta on, että se on hyväennusteinen syöpä, varsinkin jos se havaitaan varhaisessa vaiheessa. Tosiasia on sekin, että kaikki eivät tästä selviä, mutta minun evääni ovat kyllä varsin hyvät tälle matkalle.



ps. Sain tänään patologin lopullisen vastauksen vartijaimusolmukkeista eli käytännössä siitä, onko syöpä levinnyt vai ei. Syöpäni ei ole levinnyt... Olen siis onnekas ja sitä myötä onnellinen!