Mitenkä ajatteln, että leikkauksen jälkeen kirjoitan paljon ja että tulosten odottelu tuntuu kestävän ikuisuuden? Näin ei ollut. En juurikaan kirjoittanut ja aika leikkauksesta tuloksiin meni todella nopeasti. Välillä jopa niin nopeaan, että tuntui kuin aika loppuisi kesken. Positiivinen ongelma siis, otin todella kaiken irti hetkellisestä breikistä oravanpyörästä.
Tulokset tulivat viime viikolla eli 25.2.2016. Kasvaimeni koko varmistui 7mm eli ei järin suureksi. Tosin alkuperäisestä olettamuksesta, joka oli 5mm, on tuo koko lähes 50% suurempi. Lisäksi kasvaimeni kerrottiin olevan luokkaa Gradus 2 alkuperäisen Gradus 1 sijaan. Käytännössä tuo Gradus arvo ei lääkärin mukaan yksinään kerro mitään, mutta se antaa viitettä syöpäkasvaimen agressiivisuudesta siten, että 1 on ns. laiska kasvain eli paras vaihtoehto, 2 on siitä väliltä ja 3 on agressiivisin.
Kasvain oli myös erittäin hormonaalinen ja sai arvot Er 98% ja Pr 98% eli käytännössä hormonaalinen lääkitys puree hyvin. Ikävämpänä yllätyksenä tuli Her 2 positiivisuus (Her2 2+). Tylsä juttu, mutta minkäs teet. Onneksi tähänkin on nykyään olemassa täsmälääkitys. Proferaatio (solujen jakautusmisnopeus) oli 12%, mikä kuulemma ei sovi kuvaan. Se on kovin alhainen eikä täsmää tuohon Her2 positiivisuuteen. Näistä johtuen saamani diagnoosi on periaatteessa yhtä tyhjän kanssa ja se tullaan määrittelemään uudelleen. Odotus jatkuu siis....
Ja eipä tuossa vielä kaikki. Eilen kotiuduin uudesta leikkauksesta. Minä kuuluin siihen 1/10 porukkaan, jolla ei saada tarpeeksi tervemarginaalia kasvaimen ympäriltä ja näin ollen minut piti leikata uudelleen. Leikkaus meni hyvin, joskin olin huomattavasti huonovointisempi tällä kertaa leikkauksen jäljiltä kuin viime kerralla. Kotiin pääsin samana päivänä eli eilen ja nyt tätä kirjoittaessa en voisi olla siitä iloisempi. Kyllä kotona vaan on helpompi toipua ja nukkua. Tosin en varmasti olisi ensimmäisen leikkauksen jälkeen kokenut tätä asiaa samalla tavalla kuin nyt "kokeneena konkarina".
Mitäpä mietin nyt...? En juuri mitään. Alkuperäisestä diagnoosistani alkaa nyt olla kaksi kuukautta (7.1.2016). Takana on mammografia, kaksi ultratutkimusta, 8 paksuneulanäytettä, magneettikuvaus ja kaksi leikkausta. Onhan tuossakin jo tapahtumia, joista toipua. Puhumattakaan tästä henkisestä puolesta... Seuraava päiväys mitä odottaa, on vasta 24.3, jolloin lopulliset tulokset valmistuvat. Myös eilisestä leikkauksesta. Suuntaan siis tässä vaiheessa ajatukseni tähän päivään enkä tulevaan ja yritän tehdä paluuta arkeen kunhan leikkaushaavat sen sallii.
Tavoitteena olisi päästä syöpäpolin asiakkaaksi vielä tässä kuussa :-)
Tsemppiä odotukseen meille kaikille. Tähänkin jossain määrin kai tottuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti