Arkileikki on yksinkertaisuudessaan sitä, että me aikuiset leikimme, että kaikki on kuten ennenkin. Käymme töissä ja kaupassa, siivoamme, kokkaamme, kuskaamme harrastuksiin jne... Ihan arkisia juttuja, jotta perheen elämä ja rytmi olisi kuten ennenkin. Ja koko ajan taustalla vaanii pelko ja epävarmuus tulevasta. Kuulostaa siis suoraan sanottuna siltä, että me aikuiset kusetamme paitsi lapsiamme, mutta myös itseämme täysillä, jotta pääsisimme totuutta pakoon. Sitä se ei kuitenkaan ole.
Näkisin, että arkileikkiä voi toteuttaa kahdella eri tavalla. Arkileikin voi leikkiä läpi juurikin kuten aiemmin kuvailin. Tekemällä ja touhuamalla. Ajatukset ja aivot voi jättää narikkaan jos siihen pystyy. Huomioin arvioista tässä lajissa on kuitenkin se, että aivot odottelee narikassa noutajaansa, joten tätä vaihtoehtoa kannattaa harkita vakavasti ennen ryhtymistä vaikka se ehkä siinä hetkessä tuntuisi mukavimmalta.
Toinen tapa arkileikille on ottaa totuus mukaan (perheen, lasten ja aikuisten iät, huumori ja temperamentti huomioiden toki). Se onkin jonkinmoinen taitolaji. Totuus on ikäänkuin lisämauste arkileikille, joka tekee siitä himpun verran tylsemmän, mutta itse uskon, että se loppupelissä palvelee meitä kaikkia paremmin. Meillä kun ei jää ne aivot sinne narikkaan noutoa odottamaan vaan ne pidetään koko ajan (tai ainakin parhaamme mukaan :-) ) matkassa mukana.
Ei liene epäselvää kumpaa leikin lajia itse kannatan nyt kun ollaan jo kohtalaisen selvillä siitä, mitä tuleman pitää. Käytännössä perheessämme käytetään jatkuvasti ja tositosi paljon JOS- sanaa tällä hetkellä, mutta parempi sekin kuin jättää asioita suunnittelematta tai olla vastaamatta miljooniin, voidaaks me mennä? Voidaaks me tehdä? - kysymyksiin. Jos ennen olisin vastannut kyllä tai ei niin tällä hetkellä lisään vastaukseni eteen tuon suositun JOS -sanan.
"Voidaan mennä keilaamaan jos äidin leikkaushaava ei enää vuoda (koska se ***kele ei tahdo lopettaa sitä)."
"Tottakai menemme katsomaan TVF-finaalia (minne on liput hankittu viime syksynä) jos äidin sytot eivät ole alkaneet (on ne luultavasti) tai jos äidin olo on sytoista huolimatta ihan ok (tätäkin vastausta saamme odottaa ihan viime metreille asti, mahdollisesti finaalipäivään)"
Huomion arvoista tässä on se, että kerron aina, miksi vastaukseni on varustettu JOS -sanalla. Koska onhan sen käyttöön varsin pätevä syy. Näin ollen en valehtele mistään, en kiellä turhia tai lupaa liikoja vaan sanon kuten asia on. Meillä se toimii, sopii meidän perheen luonteen laatuun sekä temperamentiin kuin nenä päähän.
Pyrin tekemään arkileikistä myös piirun verran hauskemman ja löytämään hyviä puolia tulevasta. Tämän taitolajin harjoittelu on ihan alkutaipaleella ja pahasti vaiheessa, mutta muutaman päivän olen siihen nyt pystynyt. Uskoisin, että vitsailun aloittamisen mahdollisti käytännössä sytopelkopeikon kanssa aloittamani käsirysy, jossa tällä hetkellä minä olen johtoasemassa. Myös aikataulut ja hoitoputken häämöttävä alkupää helpottaa hahmottamaan arkea sekä selkeyttää omaa ajatustani siitä, missä ja miten tulen olemaan tulevat päivät ja viikot.
Nyt kun sytopeikko olkapäällä on pienentynyt hieman ja tiputusviikko on selvillä, voin jäsennellä arkeani ilman suurempia yllätyksiä seuraavat pari viikkoa (mitä nyt pieni vesivahinko talossa ja sen tuomat jännät muuttujat... Kyllä, kaikki näköjään tapahtuu meille tässä ja nyt). On niin monta juttua, mitä pitää ehtiä tehdä. Mutta jos hetken pysähtyy miettimään, miten asiat tekee niin sillä voi olla suotuisia vaiktutuksia kaikkien hyvinvointiin. Tämän innoittamana varasin juuri ajan peruukkisovitukseen iltapäivällä. Päästään tyttöjen kanssa koittamaan, miltä äiti näyttää eri tukkatyyleillä. Ja jos hyvä tuuri käy niin saavatpa tytötkin koittaa muutamaa uutta tukkatyyilä (tämänkin voi varmistaa etukäteen soittamalla liikkeeseen ja sopimalla asian). Eiköhän tämä hiustenlähtö saada tällä tavalla hieman vähemmän pelottavaksi asiaksi.. Hmm... lähtisiköhän jompi kumpi tyttäristä mukaan kampaajalle tukan leikkuuseen ensi viikolla... pitääpä ehdottaa :-)
Nyt hieman iloisemmissa merkeissä taas toivottelen hyvää ja toivottavasti aurinkoista pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti